Kuun Aarteen ja Ateljeen tarina

Olipa kerran pienestä antiikkiliikkeestä haaveileva nainen, joka kierteli kirpputoreja ja huutokauppoja. Hän rakasti vanhoja kirjoja, joiden painojälki tuntui sormenpäissä ja ääntä, joka syntyi kun messinkiset kynttilänjalat kilahtivat toisiinsa. Vimmaisesti hän halusi löytää portin menneisyyteen pölyisten nenäkakkuloiden kautta - ja kuvitteli onnistuneensa. Olihan niiden lasien läpi nähty aikanaan aivan toisenlainen maailma.

Tarina voisi alkaa näinkin: 

Tyttölapsi piirteli ahkerasti. Hän huomasi, että piirustuksilla oli hassu tapa herätä eloon. Varttuesssaan tytön kynät vaihtuivat siveltimiin. Myöhemmin, aikuistuessaan, löytyi parhaat välineet ja maalit. Hän maalasi ja maalasi. Haki oppia muualtakin, mutta taidekouluun hän ei koskaan jostain syystä päätynyt.

Hän hankki ammatin puutarhan ja kukkien parista. Koitti kukkamyyjän tointakin, mutta lopulta alkoi hoitajaksi. Se oli tärkeä työ, merkityksellinenkin, hän tiesi. Mutta ennen pitkää hän huomasi jotain puuttuvan. Kuin kadottaneen palasen itsestään.

Eräänä yönä Kuu puhutteli häntä: Mistä unelmoit, pieni ihminen Maan? kysyi Kuu.

"Ja minun piti miettiä tarkkaan, mitä Kuulle ja itselleni vastaan."

Käsitin, kuinka tärkeää oli tehdä myös sitä, mikä tulee itsestä luonnostaan. Löysin hävinneen palaseni uudestaan: luovuuteni, siveltimet, värit ja paperit. Halusin maalata muiden iloksi ja toteuttaa tuon pienen antiikkikauppa-haaveeni.

Niin eräänä maaliskuun yönä 2025, kun Kuu oli kasvava uusikuu, syntyi ensimmäinen ajatus Kuun Aarteesta ja Ateljeesta.