Koru syntyy siveltimellä ja sommitellen

Jo muutama vuosi sitten sain ajatuksen tehdä maalauksellisia koruja. Ostin erän tarvikkeita ja tein ensimmäisen itselleni. Tästä hurahti vielä vuosi ja toinenkin seuraaviin testikappaleisiin. Ensimmäiset olivat varovaisia kokeiluja ja mokailuja. Toisinaan väärin tehty liimaus ja soveltumattomat värit sotkivat kuvan liimausvaiheessa, joka tietysti harmitti jälkeenpäin. Pikku hiljaa, erehdysten ja yritysten kautta, löysin itselleni sopivan tekniikan ja materiaalit ensimmäisiin taidekoruihin.

Koru käy läpi useamman välivaiheen

Tavallisesti maalaan ensin paperin, jolle alan hahmotella kuvat suurennuslasia apuna käyttäen. Maalaan päällekkäisiä kerroksia. Lopullinen kuva muotoutuu tehdessä. Kun valmis maalaus on kuivunut, sivelen päälle vernissan. Kun vernissa on kuiva, liimaan päälle lasikapussin. Johtuen käyttämästäni paperista ja akryylivärin jättämästä osin epätasaisesta jäljestä, liima ei aina kiinnity tasaisesti kuvaan. Tämä näkyy kiiltoefekteinä, joka kuuluu asiaan. Kun liimaus on kuiva, leikkaan kapussin irti pohjapaperista, puhdistan ylimääräiset liimat ja tarvittaessa hion reuna-alueita. Sommittelen kapussin korupohjaan tarkoituksella joskus hieman vinoon, jotta kuva kohdistuu haluamallani tavalla kehyksen yläreunan ripustuskohtaan. Tämä varsinkin Valonantajissa, jossa pyrin asettamaan kynttilän mahdollisimman suoraan ripustuslenkkiä kohden.

Korupohjat ovat sinkkiseosta, jossa on antiikkipronssin sävy. Minulla on nikkeliallergia, enkä ole saanut mistään koruistani oireita ihokosketuksessa. Suosittelen kuitenkin pitämään korun pitkässä nyörissä, vaatteen päällä, johon se on suunniteltu. 

Marita Katariina, Kuun Aarteen taiteilija