Aavistus

Minä aavistin, että tänään on se päivä kun sinut kohtaan. Laitoin valkean kukan hiuksiini, nyörikengät jalkoihin ja parhaan leningin, jota olin säästänyt tätä päivää varten. Siihen puiston penkille minä sitten istahdin. Keräsin leningin helmat kauniisti viereeni ja jäin odottamaan.

Kun aurinko oli kulkenut koko lehmusrivin ohitse, sinä saavuit. Pysähdyit hetkeksi kohdallani. Jatkoit sitten kulkuasi, kääntyen kerran. Silloin minä tiesin, sinä olet se. Ja me kohtaamme vielä.

(Teksti Marita Katariina, ei käytetty tekoälyä)