Ladon kulmilla

Riukuaidan luona minä varroin rakastani. Keräsin seitsemän kukkaa ja kaivoonkin katsoin. Ei löytynyt kultaani silloin. 

Vaan tarvittu ei taikoja, ei loitsuja, ei kristallipalloakaan. Sinä tulit varoittamatta. Poikkesit polulleni. Ja tänäänkin saan katsoa noihin kauniisiin silmiin, joissa säihkyy kirkkaimmat tähdet. 

(Teksti Marita Katariina, ei käytetty tekoälyä.)