Toivomus

Maahistytöllä oli toivomus. Hän tahtoi kerran elämässään käydä ihmisten maailmassa. Viimein haave oli paisunut niin suureksi, ettei mikään estellyt enää. 

Keskeltä pionipenkkiä hän kaivautui. Repi vesiheinäviidakkoon aukon, jotta vähän näkisi. Silmät suurina hän tarkasteli pian vierasta maata.

Tyttö juoksi kuunliljojen joukkoon, josta avautui näkymä kartanon pihamaalle. Siellä lapset leikkivät hippa ja vanhemmat istuivat varjossa, nauttien limonaadia kristallikupeistaan.

Yhtäkkiä tyttö tunsi jonkun kietoutuvan nilkkansa ympärille. Se oli hänen isosetänsä kävelykepin kahva. Takaa kuului: "älä tyttö mene yhtään lähemmäs! Siellä on monta vaaraa."
Samassa puskasta työntyi esiin valkoisen terrierin kuono! Nopeastl katosivat maahistyttö ja isosetä maan uumeniin, josta kulki pitkä salainen käytävä heidän ihmeelliseen maailmaansa. Sellainen oli pienen maahistytön vierailu ihmisten maailmassa.

(Teksti Marita Katariina, ei käytetty tekoälyä)