
Kekrin Aika
wuonna 1894

"On vuosi 1894. Nuori tyttö kulkee pitkässä mekossaan, nyöritetyissä kengissään ja soihtu kädessään pitkin pimeää kujaa. Kaulassa välkehtii amuletti, johon ikiaikainen tuli toi valon. Hän sulkee korun käteensä, eikä pelkää enää.."
Kekrin Aika 1894 - Käsinmaalattujen korujen pohjana on pala vuoden 1894 Katekismusta, josta on jätetty näkyviin yksi tai useampi vanhalla fraktuuralla kirjoitettu sana. Koru on kuin aikojen läpi kulkenut tuuli, jossa on jälki suomalaisesta kansanperinteestä, historiasta ja nykyajastamme. Maalauksen koko on 3 x 4 cm (Soikeissa ja kulmikkaissa sama koko, vain eri muoto).
Kekrin henget - Kekriin liittyvää mytologiaa ja perinteitä.
Lisäksi teemaan sopivat Valonantajat ja Suojelijat, jotka löytyvät tästä.
Monet Kekrin Aika - korut sopivat myös Halloweeniin.
KAIKKI KORUT ovat omasta mielikuvituksesta ja suomalaisen kekrin inspiroimana maalattu.
Taiteilija: Marita Katariina
Kaikkiin koruihin kaupan päälle samettinen korupussi!
Kekrin Aika 1894 -
Metallinen pohja
Kekrin Aika 1894 - Puu

Kekrin Aika - Henget
Kekripukkeja, Keyri-hahmoja, henkiä ja hengettäriä
Akryyliväreillä maalattu, päällä paksu lasikapussi, antiikkityylinen metallinen korupohja. Monissa näissä on kullan hohdetta vaihtelevasti. Kuvauksessa lisätiedot. Mukana on pitkä nauha, joka solmitaan itse sopivan pituiseksi.
Kekrin Aika - koruihin sisältyy oletuksena musta tekonahkainen pitkä nauha, joka solmitaan itse sopivan pituiseksi (vain puu-pohjaisissa nauha on solmittu valmiiksi säädettäväksi). Jos haluat vaihtaa koruun toisen värisen nauhan, kerro se ostoskorissa:
turkoosi, musta, ruskea, vihreä, vaalea.

Kekri oli vuoden tärkein juhla
Kun satokausi oli saatu valmiiksi, oli aika suuren juhlan. Kekri toi ihmiset yhteen. Leikittiin, laulettiin. Pidettiin hauskaa. Saatettiin kosiakin.
Syötiin hyvin, vallan ylenpalttisesti. Tarjottiin vieraillekin. Vainajille oli annettava osansa. Sauna lämmitettiin heitä varten ja ruokaa jätettiin pöytään hengille syötäväksi, jotta tuleva vuosi olisi suotuisa. Tontut, haltijat, taiat ja uskomukset kuuluivat aikaan, jossa tuonpuoleinen maailma kohtasi elävän.
Lapset kulkivat talosta taloon "köyrimörköinä". Siellä kulkivat myös kekripukit ja kekrittäret. Pelottavan pukin tullessa kilisi ja kolisi. Väärinpäin käännetyssä takissaan ja tuohinaamari kasvoillaan kekripukki pyysi kestitystä. Ruokaa tai ryyppyä. Jos ei sitä saatu, uhattiin uunin kaatamisella.
1800-luvulla kekri oli alkanut sekoittua kristillisiin juhliin, kuten jouluun ja pyhäinpäivään. Sen alku oli Mikkelinpäivän tienoilla ja jatkui Pyhäinpäivään.
Kuvauksen lähteinä on käytetty Taivaannaulan ja Taloinpoikaskulttuurisäätiön sivuja, joista löytyy kattava tietopaketti kekrin vietosta Suomessa.